Funkframen tarina lyhyesti

Vaikka päätyönäni olen tehnyt muusikon töitä jo yli 20 vuotta, kaikenlaiset graafiset työt ovat kiinnostaneet itseäni jatkuvasti. Vuosien varrella erinäisiä piirroksia, mainoksia, julisteita ja videoita onkin tullut tehtyä lukuisia määriä.

Ensimmäisen järjestelmäkamerani hankin 2010-luvun alkupuolella, mutta ajan- ja rahanpuutteen vuoksi myin sen parin vuoden päästä pois.

2020-luvun alussa herätin harrastuksen henkiin uudelleen, ja innostuin erityisesti katuvalokuvauksesta. Arkisten tilanteiden kuvaaminen, valojen ja varjojen etsiminen ja maailman "kätkettyjen" yksityiskohtien ja kauneuden löytäminen tuntui erityisen mielenkiintoiselta. Nopeasti vaihtuvat tilanteet ja olosuhteet myös opettivat käyttämään kameraa "kantapään kautta".

Arkisten näkyminen kuvaaminen pisti myös miettimään jälkikäsittelyä. Miksi elokuvissa tavallinen huoltoasema näytti niin... "elokuvamaiselta"? Miksi oman kameran JPEG-kuvassa sen sijaan tylsältä ja tavalliselta? Oli siis opeteltava valaistuksen merkitys ja värinmäärittelyn salat.

Kun muotokuvaus samalla hiipi mukaan, oli selvää että samaa ilmettä oli erityisen hauskaa hakea myös potretteihin.

Elokuvamaisuus koostuu toki monesta asiasta, eikä sille ylipäätään ole olemassa mitään tarkkaa määritelmää. Mutta suurena elokuvien ystävänä on aina hienoa haastaa itseään, ja yrittää löytää kuviin hieman filmaattisempaa visuaalista ilmettä.

Elokuussa 2026 - pitkän harkinnan jälkeen - päätin viedä projektin julkiseksi. Nimeksi tuli lyhyesti ja ytimekkäästi Funkframe.